Blogia tuskin kannattaa aloittaa, jos ei ole mitään sanottavaa. Tekstien kirjoittaminen ei välttämättä puhealan ammattilaisellekaan tapahdu käden käänteessä, ja valmistelu, julkaisu ja jakaminen vievät yllättävän paljon resursseja. Lisäksi blogia tuskin kovin moni löytää, ellei sitä mainosta, ja aloitettu blogi tarvitsee sitten myös niitä kirjoituksia. Yleinen tapa onkin mainostaa uutta blogijulkaisua seurakunnan tai muun toimijan somessa. (Lukkarin blogityökalu ei tarjoa kommenttiosiota, joten keskustelu blogin aiheesta pitää muutenkin käydä sosiaalisessa mediassa.) Silti voi olla, että lukijoita ei juuri kartu, ellei aihe ole tunteita nostattava, skandaalinkäryinen tai muuten huomiota herättävä (esim. kirjoittajan vuoksi). Kilpailua nettimaailmassa kun on valtavasti, ja jotenkin pitäisi erottua ja sitouttaa lukijoita.
Lukkariohjeessa on hyvä lista siitä, mitä blogin suunnittelussa tulisi ottaa huomioonLinkki avautuu uudessa välilehdessä. Näistä varsinkin tavoitteet on hyvä pohtia läpikotaisin. Niitä ei tulisi tavoittaa muotoon ”haluamme blogille paljon lukijoita”, koska sellaista tavoitetta voi olla hyvin vaikea saavuttaa.
Blogien suola ei välttämättä olekaan siinä, että niitä ylläpidetään kirjoittamisen vuoksi. Vanhempikin blogikirjoitus on hyvä kanava syventää jotain ajatusta, perustella tarkemmin jotain toimintaa, dokumentoida asioita tai vain avata keskustelua aiheen ympäriltä. Kirjoituksia ei pitäisikään unohtaa heti julkaisun jälkeen, vaan myöhemminkin niihin voi palata vaikka somekeskusteluissa. ”Kirkkoherra kirjoitti tästä aiheesta jo vuosi sitten tässä blogissa.” Yksi tapa kirjoittaa blogia voi olla esimerkiksi kirkon arvomaailman avaaminen, ja sitten kirjoitusten linkkaaminen eri kanaviin sopivissa tilanteissa. Tällaista bloggaamista on käyttänyt hyväkseen esimerkiksi Maarian seurakunnan kirkkoherra Laura Maria Latikka blogissaan Matkalla MaariassaLinkki avautuu uudessa välilehdessä.
Viestinnällisesti blogeja voi käyttää myös ”julkiseen dokumentointiin” esimerkiksi jonkin projektin yhteydessä. Kokonaisuuksista viestiminen antaa myönteistä kuvaa kirkon työstä ja kertoo parhaimmassa tapauksessa käytännönläheisesti siitä, mitä kirkko tekee. Esimerkiksi Turun tuomiokirkon peruskorjauksen tiimoilta on alusta saakka pidetty blogia, johon on pyydetty kirjoituksia eri tahoilta. Välillä blogissa kerrotaan siitä, miten hankkeessa on edetty. Blogi tarkastelee Tuomiokirkon peruskorjaustaLinkki avautuu uudessa välilehdessä eri näkökulmista ja antaa puheenvuoron myös pohtiville ja kriittisillekin ajatuksille. Samalla se luo mahdollisuutta seurata kirkon muutosta ja seurakunnan ajatusmaailmaa, koska blogissa pystytään myös perustelemaan, miksi muutoksia tehdään.
Seurakunnille tulee aina välillä myös seurakuntalaisten tunnoista kumpuavia tekstejä. Usein tällaisissa yhteydenotoissa sanotaan, että kirjoitusta saa käyttää vapaasti. Teksti saattaa kuitenkin olla liian pitkä esim. someen suoraan julkaistavaksi, mutta blogi on tällaisille hyvä kanava, jos teksti halutaan julkaista. Työntekijän saatesanoilla se antaa mukavasti ääntä myös ”ruohonjuuritasolle” ja rohkaisee vuorovaikutukseen.
Lukkarin blogityökaluun ei kuulu automaattista syötettä, esim. RSS:n muodossa. (Eli lukijat eivät voi ”tilata” blogia suoraan nettisivulta.) Uuden julkaisun tullessa sitä pitää siis aktiivisesti jakaa, jotta se löytää lukijansa. Jos (ja kun) Lukkari siirtyy tulevina vuosina WordPress-pohjaiseksi, tilanne tulee luultavasti muuttumaan. WordPress kehitettiin alun perin nimenomaan blogikirjoitusten työkaluksi, ja sitä käytettiin 2000- ja 2010-luvuilla pääasiassa siihen tarkoitukseen. (Somen voittokulku vähensi blogien merkitystä.) WordPressissä on siis sisäänrakennettuna poikkeuksellisen hyvä blogituki. Jos kirkossa siis WordPressiin siirrytään, on kiinnostavaa nähdä, mitä kaikkea se uudessa ympäristössä vielä mahdollistaakaan.
